Mietteitä sivistyskysymyksestä.

 

Kivityömiehen ajatuksia sivistyksestä, julkaistu  Kivityömies-lehdessä nro 4 01.01. 1924

 

Amerikan "Työmies" kirjoittaa m.m.:

Tuhansia kertoja on porvarilliselta taholta koetettu esittää järkähtämättömiä faktoja siitä, että elämme sivistyksen aikakaudella. Ja jos emme tee mitään syvällisempää tutkimusta yhteiskuntaelämässämme, olemme melkein kernaat uskomaan porvariston väitöksiä; nehän tuntuvat johdonmukaisilta, sillä kieltämättähän sivistys on voittanut alaa. Ihminen, joka kaukaisessa muinaisuudessa käytti kivikaluja, käyttää meidän päivinämme monipuolisia koneita, joilla se valmistaa kaikenlaatuisia tuotteita tuhansia kertoja enempi kuin kivikauden ihminen. Meidän aikanamme on alistettu luonnon voimat palvelemaan ihmisiä. Tiede on paljastanut suuria salaisuuksia, toisin sanoen : se on nostanut ihmisen luonnon herraksi.

Sivistystyöhön kiinnitetään meidän päivinämme jo enemmän huomiota kuin koskaan ennen, sillä kaikkiallehan pyritään perustelemaan monen laatuisia kouluja, joissa valmistetaan vuosittain huomattava määrä oppinutta väkeä: teknikoita, insinöörejä, arkkitehtejä, opettajia, tohtoreita, tuomareita, professoreja y.m. eri tieteiden tuntijoita. Koulujen lisäksi on vielä olemassa monen laatuisia vapaaopistoja ja "valistusseuroja ", jotka tekevät kirjallista ja suullista "valistustyötä". Lisäksi tapaamme vielä monipuolisen kirjallisuuden ja sanomalehdistön, joiden "sivistyksellinen" työ ei ole suinkaan pieneksi arvioitava. Monen laatuiset taidelaitokset, joita useasti tapaamme varsinkin liikekeskuksissa, lienevät myöskin huomattavia sivistyksellisiä tekijöitä. — Nämä edellisten kanssa yhdessä ikäänkuin todistavat porvariston esittämien väitöksien totuudenmukaisuutta.

Mutta me luokkataistelijat emme saa katsella näitä asioita näin pintapuolisesti. Meidän on tunkeuduttava kauniin, kiiltävän kuoren alle, tutkittava tarkoin syvimmätkin sopukat ja vasta siellä tehtyjen havaintojemme perusteella voimme vetää johtopäätelmämme.

Ensiksikin, kun me tarkastelemme tätä kysymystä käytännölliseen elämään sovellettuna, niin tulemme huomaamaan, että ihmiskunnan taloudelliseen asemaan nähden ovat sivistyksen saavutukset aivan mitättömiä, sillä eihän korkeammallekaan kehittynyt kulttuuri ole kyennyt ihmiskuntaa kokonaisuudessaan viemään onnellisempaan asemaan, kuin missä se eli "raakalaisuuden" aikana kaukaisessa menneisyydessä. Se on kylläkin luonut harvoille yksilöille rajattomasti elämän mukavuuksia, se on valmistanut heille mahdollisuudet loistoelämäänsä, mutta painanut samalla kansan laajat joukot orjan asemaan kurjuuden pohjattomaan kuiluun; ryöstänyt heiltä melkein kaikki elämän mahdollisuudet ja sitä mukaa, kun sivistys ja kulttuuri kasvavat porvarillisessa yhteiskunnassa, kasvaa myöskin kurjuus ja kurjuuteen syöstyjen luku. Vai kuinka voi muuten olla? Eikö konetekniikan syntyminen ja kehittyminen ole hävittänyt vapaitaammatteja harjoittanutta käsityöläisluokkaa? Niin on tapahtunut. Heistä on kehittynyt suuri kapitalistien orjalauma — teollisuustyöväestö. Syy, miksi kasvava, sivistys ja kasvava kulttuuri edistävät orjuutta, on siinä, että me elämme yhteiskunnassa, jossa vallitsee yksityisomistusoikeus ja niissä pääoma johtaa sivistystyötä, ja kahlehtii kulttuuria. Syy on siis tässäkin suhteessa olemassa yhteiskunnan rakenteessa. Vasta yksityisomistusoikeuden poistamisen jälkeen voi sivistys ja kulttuuri vapautua pääoman palveluksesta ja alkaa työskennellä ihmiskunnan, yhteiseksi hyödyksi.

Kun mainitsemme sivistystyön olevan pääoman, johdettavana, on samalla syytä luoda lyhyt silmäys tähän seikkaan. Sosialistiselta taholta on jo useasti tuotu esiin porvarillisen sivistyksen henkinen mädännäisyys, sillä, tämähän on ilmeisesti havaittavissa kaikkialla. Esimerkiksi koulut ovat kiinteästi alistetut palvelemaan riistäjien riistoetuja. Lapsesta alkaen siellä jo hakataan mieliin "isänmaan" valheoppia, kuuliaisuutta esivallalle j.n.e. Samanlainen henki huokuu kaikessa muussakin porvarillisessa sivistystyössä. Mitä on muiden monien "valistusseurojen" antama "valistus", eikö juuri isänmaallisuuden kasvattamista? Saman ilmiön huomaamme esim. teattereissa, joissa taiteen avulla koetetaan istuttaa yhteiskunnan jäsenistöön näitä aatteita. Ei myöskään edellisistä poikkeava ole porvarillinen kirjallisuus ja sanomalehdet. Näiden avullahan porvarilliset neroniekat mustaavat kaikkia niitä.aatevirtauksia ja yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka tähtäävät riistojärjestelmää vastaan, sekä ylistelevät ainoaksi ja oikeaksi yhteiskuntamuodoksi porvarillista yhteiskuntajärjestelmää.

Kirjallisuuden ja sanomalehdistönsä avuillahan porvaristo hallitseekin vielä nykypäivinä kansan aivoja. Tässä tehtävässä on sillä ollut menneinä aikoina kirkko, mutta meidän päivinämme, jolloin helvetinoppi ei enää tehoa ihmisiin, täytyy hämähäkin verkkoja kutoa kansan silmille viisaammin keinoin. Porvaristo on antavinaan kansalle sivistystä, mutta sen tarkoituksena onkin vaan hämätä kansan silmät, ettei se oppisi näkemään kapitalistisen järjestelmän nurinkurisuutta. Tämä on koko porvarillisen sivistystyön korkein päämäärä.

Yksi seikka vielä, joka ansaitsee maininnan, on moraalin rappeutuminen porvarillisessa sivistyneistössä. Ne, joiden tulisi näyttää kansalle esimerkkiä, ovat usein suuria juoppoja. Näiden keskuudessa versoo kaikenlainen siveetön elämä. Lain valvojat rikkovat lakeja. Luottohenkilöt tekevät tuon tuostakin suuria kavalluksia. Ja sivistyneistöön kuuluvat herrasroistot suorittavat mitä julmimpia raakuuksia.

Nämä kaikki puhuvat selvää kieltä porvarillisen sivistyksen rappiotilasta. Sana "sivistys" ei ole enää muu kuin kuollut kirjain. Koko sivistystyö on alistettu palvelemaan omistavan luokan etuja. Ja siksi onkin siitä kuoleutunut kaikkinainen yh T teys elävään elämään. Ihmisen kasvattaminen ja kehittäminen ja inhimillisten käsitteiden juurruttaminen., ne tehtävät on porvarillinen sivistystyö kokonaan sivuuttanut ja lähtenyt palvomaan mammonaa.

Koska sivistystyö on joutunut kulkemaan näin rämettyneitä polkuja, on siitä ollut seurauksena, ettei se ole kyennyt suorittamaan sille kuuluvia tehtäviä. Me voimmekin jo tänä päivänä, todeta sen tosiasian, ettei ihmiskunta omaa todellisesta sivistyksestä vielä muruistakaan. Meidän aikamme "sivistyskansat" elävät paljon raaemmin kuin villipedot. Säälimättä voi "sivistyneistö '' katsella tuhansien, nälkään nääntyvien perheiden surullista kohtaloa. Veli voi surmata veljensä, isänsä tai äitinsä tuntematta laisinkaan omantunnon vaivaa ja kansalainen voi hävittää toisen kansalaisen kodin, tuhota sen elämänmahdollisuudet perustuksiaan myöten ja raadella hänen avuttoman perheensä mitä julmimmalla tavalla ; omatunto ei häntä siitä koskaan soimaa. "Sivistyneistön " korkeimpana ihanteena onkin verhyöt: sodan joukkomurhia ihaillaan suurimpana sankaruutena.

Tämä on sitä korkeaa kulttuuria, -jota porvaristo ylistää. Verisinkään julmuus ei ole heidän mielestään rikos, jos sitä harjoitetaan "isänmaan." — kapitalistien riistoetujen puolesta.

Edellä esitettyjen tosiasiain perusteella voimmekin väittää, että sivistystyö on alistettu täydellisesti palvelemaan kapitalistien riistoetuja ja ettei se näin ollen kykene kasvattamaan ihmisessä mitään hyveitä, mutta päinvastoin se vaan raaistaa häntä. Se ei kykene laisinkaan täyttämään niitä vaatimuksia mitä sivistystyölle asetetaan, siksi onkin se aikansa elänyttä ja historiallisessa merkityksessä tuomittu häviämään. Uuden, jalomman sivistyksen ja terveemmän kulttuurin syntyminen on tullut luonnolliseksi välttämättömyydeksi, jota vastaan taistelu on taistelua kehityksen, taannuttamiseksi. Uusi sivistys elää nousunsa aikaa. Sen vihannoivia, taimelle puhjenneita oraita tapaamme jo tuon tuostakin vanhan rappeutuneen sivistyksen raunioilla. Uusi sivistys on proletaarinen sivistys ja sen luojana tulee olemaan proletariaatti — köyhälistöluokka.

Mitä me ymmärrämme proletaarisella sivistyksellä? Proletaarinen sivistys on vallankumouksellista sivistystä ja näin ollen vastakohtana porvarilliselle sivistykselle. Proletaarinen sivistys pyrkii juurimaan pois kaikki porvarillisen sivistyksen kasvattamat yksilö-opit sekä vapauttamaan ihmiskunnan vanhojen kivettyneiden käsityskantojen ahtaista ajattelupiireistä. Proletaarisesti sivistyneisyyden määrää ei määrittele jonkun yksilön oppimäärän suuruus, vaan hänen sielullisten hyveittensä ilmeneminen käytännössä ja hänen toimintansa ihmiskunnan yhteiseksi hyödyksi. Proletaarinen sivistys pyrkii siis kasvattamaan ihmisissä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, yhdistämään heidät yhdeksi veljelliseksi kansaksi, joiden elämän tehtävien korkeimpana ohjaajana on sisäinen oikeustajunta.

Voiko proletaarinen sivistys olla puolueetonta? Puolueetonta se ei voi olla, koska se taistelee porvarillisen, sivistystyön rämettyneisyyttä vastaan. Työväen sivistyslaitokset eivät saa. olla laitoksia, joissa saarnataan työväenluokan vallankumouksellista maailmankatsomusta vastaan. Jos työväen sivistyslaitokset tällaisiksi muodostuvat, kadottavat ne- silloin kaiken yhteytensä laajojen joukkojen kanssa sekä yhteytensä myöskin elämään. Työväen sivistystyön täytyy tukea luokkataistelua. Sen täytyy olla.niiden tunteiden tulkitsijana, jotka joukkojen keskuudessa liikkuvat, sekä niiden aatteiden edustajana, jotka syvät rivit ovat itselleen omaksuneet.

Tällaisen hengen aateloimana voivat työväen sivistyslaitokset kasvaa voimakkaiksi laitoksiksi, koota puolelleen työläisjoukkojen kannatuksen sekä menestyksellisesti työskennellä työväestön keskuudessa monipuolisessa kasvatustyössään.


Alkuperäinen julkaisu:  KIVITYÖMIES : SUOMEN KIVITYÖNTEKIJÄIN LIITON ÄÄNENKANNATTAJA 1924 – 01.01.1924 – NO 4