Kuvituskuvassa ihmishahmo kävelee tiellä, jolla liikkuu vanha postiauto. Taivaalta sataa kirjoja ja lankoja.
Ihmishahmo kävelee tiellä, jolla liikkuu vanha postiauto. Taivaalta sataa kirjoja ja lankoja. Kuvituskuva © 2025 Toivo Miettinen (DALL-E)

Hei, olen Topiax.

Jos elämäni olisi kirja, en tiedä, olisinko johdantoluku vai tarinan sivuhenkilö, joka ilmestyy yllättäen luvussa seitsemän ja katoaa yhtä mystisesti. Tiedän kuitenkin, että suosin mustaa teetä kahvin sijaan, mutta en koskaan sanoisi ei hyvin kirjoitetulle runolle.

Joskus mietin, kuinka moni asia on sattumaa ja kuinka moni vain huonosti dokumentoitu ketjureaktio. Yksi asia johtaa toiseen, ja yhtäkkiä huomaa pohtivansa, miksi jokainen kaupan ostoskori vinkuu eri sävellajissa. Lapsuuteni postiauto oli kuin aikansa algoritmi – säännöllinen, mutta aina hieman ennalta-arvaamaton.

Olen myös vakuuttunut, että aika ei ole suora viiva, vaan pikemminkin kevyesti sotkeutunut lankakerä, josta joku on yrittänyt neuloa sukan, mutta päätynyt epämääräiseen myttyyn. Tämä ehkä selittää, miksi joskus tuntuu, että menneisyys on lähempänä kuin tulevaisuus.

Olen Topiax – polkujeni kulkija, sanojen ystävä ja todennäköisesti henkilö, joka muistaa vanhoja asioita, joita kukaan ei kysynyt, mutta unohtaa joskus, mihin jätti kännykkänsä.

En osaa napsauttaa sormiani kovin äänekkäästi, mutta sen sijaan voin laskea mielessäni viikonpäivät takaperin hämmästyttävän nopeasti. Jos olisin kasvi, saattaisin olla joku sitkeä perenna, joka selviää niin paahteessa kuin varjossakin, mutta en silti osaisi päättää, kasvaisinko enemmän länteen vai itään.

Pidän teestä enemmän kuin kahvista, mutta jos olisin täysin rehellinen, en osaa aina päättää, kumpi on parempi: aamuinen kuppi mustaa teetä vai se hetki, kun tajuan, ettei minun tarvitse tänään täyttää lomakkeita. Jos saisin päättää, kaikki maailman ovet aukeaisivat ilman, että niitä tarvitsee vetää, kun niissä lukee "työnnä".

Muistan edelleen postiauton äänen lapsuudestani ja voin tarvittaessa keskustella keskienglanniksi Chaucerin hengessä vaikken lupaa, että keskustelukumppanini ymmärtäisi, mitä sanon. Jos pitäisi valita, kumpi on suurempi mysteeri, aika vai se, miten sukat katoavat pesukoneessa, kallistuisin ensimmäiseen, mutta vain niukasti.