
Ukki lukee isoa kirjaa ja Toivo kuuntelee.
menen ukin luokse
Menen ukin luokse.
Ukki tekee liiterissä hellapuita,
hän sahaa pokasahallaan pitkiä halkoja lyhyemmiksi,
hän pilkkoo niitä pienemmiksi kirveellä pölkkyä vasten.
Ukki kertoo minulle piisaminraudoista,
kapakaloista ja kovasuolatuista lahnoista,
joita on nipuissa kalustoliiterin orsilla.
Ukki tekee minulle hevosen kepistä ja tuohenpalasta.
Menen ukin luokse.
Ukki ottaa minut veneeseen, soudamme järvelle.
Ukilla on järvessä paljon rysiä, hänen itsensä tekemiä.
Soudamme katsomaan, onko niissä kalaa.
Saamme hyvän saaliin.
Ukki nauttii kalastamisesta,
rysien kutomisesta ja kalasta.
Menen ukin luokse.
Kamarissaan ukki ottaa minut polvelleen,
lukee minulle isosta kirjasta,
kertomuksen muinaisesta voimamiehestä,
jonka voimien salaisuus kätkeytyi hänen hiuksiinsa.
Menen ukin luokse.
Asetun päiväunille ukin viereen vuoteelle.
Ukki antaa minulle suuren peukalonsa,
tartun siihen lujasti pienellä nyrkilläni.
Nukahdan turvallisen selän taakse,
näen kauniit unet.
Menen ukin luokse.
Ukki perkaa navetan ajosillan takana kaloja.
Näen hänen tumman lierihattunsa heilahtelevan
siperianhernepensaan takana.
Hän on laittanut lahnan maukkuja erilleen laudalle,
minä saan poksautella maukut.
Se on minusta hauskaa.
Menen ukin luokse.
Ukki istuu aterialla omalla paikallaan
tuvan pitkän pöydän takana.
Ukki on leikannut leipäpalastaan kuoret,
voidellut ne voilla ja hän antaa ne minulle.
Syön ne pikkupojan hartaudella ja vakavuudella,
ne maistuvat hyvältä.
Ukki tekee minulle omasta leivästään pieniä suupaloja,
voitelee ne voilla ja tarjoaa niitä minulle.
Syön ne mieluisina makupaloina.
Menen ukin luokse.
Navetan ajosillan vieressä seisoo hevonen reki perässään,
reessä on juuttisäkkejä. Näen ukin polvistuneen säkkien viereen,
hän on riisunut lakin päästään.
Ukki kertoo minulle,
että hän pyytää siemenviljalle siunausta ylhäältä.
Hän kertoo, että on hyvä pitää yhteyttä ylöspäin
ja kiittää häntä, joka eineen lainaa.
Menen ukin luokse.
Ukki lepää vuoteellaan vanhainkodissa.
Esittelen ukille kihlattuni,
ukki ilahtuu vierailustamme
ja toivottaa meille siunausta.
Vuodet kuluvat,
ukkini elää enää muistoissani.
Hänen jakamansa rukiinen ruoka,
kertomukset muinaisista voimamiehistä,
hänen suuri turvallinen peukalonsa
uinahtaessani päivälevolle.
Matkan vaivat alkavat näkyä jo minussakin.
Hiukseni harvenevat, en ole voimanmies enää
askeleeni lyhenevät ja pelkään mäkiä.
Nousen vielä yhden mäen.
Menen ukin luokse.

© (2025) Toivo Miettinen.
