Ukki lukee isoa kirjaa ja Toivo kuuntelee. 

Menen ukin luokse

Menen ukin luokse.
Ukki tekee liiterissä hellapuita,
hän sahaa pokasahallaan pitkiä halkoja lyhyemmiksi,
hän pilkkoo niitä pienemmiksi kirveellä pölkkyä vasten.
Ukki kertoo minulle piisaminraudoista,
kapakaloista ja kovasuolatuista lahnoista,
joita on nipuissa kalustoliiterin orsilla.
Ukki tekee minulle hevosen kepistä ja tuohenpalasta.

 

Menen ukin luokse.
Ukki ottaa minut veneeseen, soudamme järvelle.
Ukilla on järvessä paljon rysiä, hänen itsensä tekemiä.
Soudamme katsomaan, onko niissä kalaa.
Saamme hyvän saaliin.
Ukki nauttii kalastamisesta,
rysien kutomisesta ja kalasta.

 

Menen ukin luokse.
Kamarissaan ukki ottaa minut polvelleen,
lukee minulle isosta kirjasta,
kertomuksen muinaisesta voimamiehestä,
jonka voimien salaisuus kätkeytyi hänen hiuksiinsa.

 

Menen ukin luokse.
Asetun päiväunille ukin viereen vuoteelle.
Ukki antaa minulle suuren peukalonsa,
tartun siihen lujasti pienellä nyrkilläni.
Nukahdan turvallisen selän taakse,
näen kauniit unet.

 

Menen ukin luokse.
Ukki perkaa navetan ajosillan takana kaloja.
Näen hänen tumman lierihattunsa heilahtelevan
siperianhernepensaan takana.
Hän on laittanut lahnan maukkuja erilleen laudalle,
minä saan poksautella maukut.
Se on minusta hauskaa.

 

Menen ukin luokse.
Ukki istuu aterialla omalla paikallaan
tuvan pitkän pöydän takana.
Ukki on leikannut leipäpalastaan kuoret,
voidellut ne voilla ja hän antaa ne minulle.
Syön ne pikkupojan hartaudella ja vakavuudella,
ne maistuvat hyvältä.
Ukki tekee minulle omasta leivästään pieniä suupaloja,
voitelee ne voilla ja tarjoaa niitä minulle.
Syön ne mieluisina makupaloina.

 

Menen ukin luokse.
Navetan ajosillan vieressä seisoo hevonen reki perässään,
reessä on juuttisäkkejä. Näen ukin polvistuneen säkkien viereen,
hän on riisunut lakin päästään.
Ukki kertoo minulle,
että hän pyytää siemenviljalle siunausta ylhäältä.
Hän kertoo, että on hyvä pitää yhteyttä ylöspäin
ja kiittää häntä, joka eineen lainaa.

 

Menen ukin luokse.
Ukki lepää vuoteellaan vanhainkodissa.
Esittelen ukille kihlattuni,
ukki ilahtuu vierailustamme
ja toivottaa meille siunausta.

 

Vuodet kuluvat,
ukkini elää enää muistoissani.
Hänen jakamansa rukiinen ruoka,
kertomukset muinaisista voimamiehistä,
hänen suuri turvallinen peukalonsa
uinahtaessani päivälevolle.

 

Matkan vaivat alkavat näkyä jo minussakin.
Hiukseni harvenevat, en ole voimanmies enää
askeleeni lyhenevät ja pelkään mäkiä.
Nousen vielä yhden mäen.

 

Menen ukin luokse.

 

Isoisäni Kusti Miettinen tunnettiin myös pyhäkoulun opettajana, ja muistan hänen päivittäin hakeneen elämänohjeita ja voimaa Sanasta. Kuvituskuvassa on edessämme avoinna Tobiaan kirja: Niin kauan kuin elät, poikani, pidä mielessäsi Herra, karta syntiä ja varo rikkomasta Herran käskyjä. Toimi oikeudenmukaisesti koko elämäsi ajan, älä eksy vääryyden teille, sillä se, joka noudattaa totuutta, menestyy toimissaan. Kaikille, jotka elävät niin kuin oikein on, sinun tulee jakaa varoistasi almuja. Älä käännä kasvojasi pois yhdestäkään köyhästä, ettei Jumala kääntäisi kasvojaan pois sinusta. Anna köyhille sen mukaan mitä omistat. Jos olet rikas, poikani, anna rikkaudestasi köyhille, jos olet vähissä varoissa, anna köyhille sen mukaan mitä sinulla on. Poikani, älä pelkää auttaa köyhiä, sillä näin sinä kokoat itsellesi aarteen pahan päivän varalle. Almu pelastaa kuolemalta, se varjelee joutumasta pimeyteen. Ne, jotka auttavat hädässä olevia, antavat uhrilahjan, joka kelpaa Korkeimmalle.

 

© (2025) Toivo Miettinen.