Vanha mies linja-autopysäkillä. AI kuva © (2025) Toivo Miettinen.
Hatti Jahunen – mies, joka tuli jostain ja jätti menemättä minnekään
Hatti Jahunen syntyi joskus ennen kännyköitä, mutta epäilemättä sateella. Hänen syntymäänsä ei merkitty kirkonkirjoihin, koska kirkonkylä oli juuri sinä päivänä tulvassa ja suntio poissa – vaikka huhutaan, että suntio itse oli syypää tulvaan. Lapsena Hatti puhui enemmän variksille kuin ihmisille, ja vähän myöhemmin hän alkoi kuulla asioita kiviltä, joilla muut istuivat vain tupakkatauolla.
Hatti ei koskaan ilmoittanut muuttaneensa, mutta hän silti ilmestyi milloin Rötikön tiehaaraan, milloin Mökönpellon maitotien mutkaan. Siellä hän seisoi, piippu suupielessä, ja lausui:
"Jos aikoo lähteä jonnekin, pitää ensin tietää, mistä ei ole koskaan tullutkaan."
Kyläläiset eivät olleet varmoja, oliko Hatti enemmän pyhimys vai sekopää, mutta he antoivat hänen olla rauhassa. Ehkä siksi, että hän paransi kerran Huuhkomäen lehmän ummetuksen laulamalla sille tuusniemeläisen kansansävelmän takaperin ja selvinpäin.
Hatti Jahunen ja elämän viisauden lähteet
Hatti ei ole käynyt kouluja – tai jos kävi, opettajat joutuivat välillä hänen oppilaikseen. Hän on lukenut kirjoja, joita kukaan ei koskaan kirjoittanut, ja keskustellut hiljaa kivien ja tuulen kanssa. Hatti sanoo: "Minä opin enemmän, kun en ymmärrä mitään. Silloin jää tilaa oivallukselle."
Hänen elämänfilosofiansa on yksinkertainen, mutta ei helppo:
"Jos et tiedä, mihin olet menossa, voit päätyä juuri sinne, missä sinun pitäisikin olla."
Hatti Jahusen koto
Hatilla ei ole osoitetta. Hänellä on ehkä jokin horjuva lato jossain päin Panumaa, laavu suon laidassa ja sielun perintötalo unessa. Hatti nukkuu usein siellä, missä uni hänet yllättää – laavun alla, kaatuneen kuusen suojassa tai jonkun hyväsydämisen ihmisen pirtin porstuassa.
"Koti ei ole paikka, vaan tila. Ja joskus tila on tilaton."
Hatin suhde aikaan ja maailmaan
Hatti ei kulje ajan mukana – aika kulkee hänen ohitseen. Kelloa hän ei käytä, paitsi joskus kompassina, ja silloinkin väärin päin.
"Minun aikani ei käy, se istahtaa välillä lepäämään."
Hän muistaa tulevaisuuden ja ennustaa menneisyyttä. Näin hän sekoittaa kalenterin ja kohtalon sopivaksi keitokseksi.
Mitä Hatti pelkää?
Ei mitään. Paitsi ehkä sitä, että kukaan ei enää pysähdy kuuntelemaan hiljaisuutta.
"Joskus suurin pelko on, että kaikki käy järkeen."
Miksi Hatti puhuu arvoituksin?
Hatti ei puhu siksi, että ymmärrettäisiin, vaan että pysähdyttäisiin. Hän viljelee aforismeja, niin kuin toiset kaurapeltoa: hapsuisesti ja omaan rytmiinsä.
"Sanat ovat polkuja, mutta parhaat polut vievät harhaan."
Hatti Jahunen tänään
Viimeksi Hatti nähtiin kantamassa tuulenkaatoa pitkin kylänraittia ja mutisemassa:
"Tämä ei ole halko, tämä on entinen salaisuus."
Sen jälkeen hän istui laiturin nokassa ja piti puhetta aalloille. Yksi lokki nyökkäsi.
Lopuksi: Kuka siis on Hatti Jahunen?
Ehkä hän on vain kuvitelma. Tai ehkä jokaisessa meissä asuu pieni Hatti – se osa, joka uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu, jos lakkaamme kiirehtimästä ja alamme kuunnella.
"Minä en ole minä. Minä olen me, jotka emme vielä tienneet olevamme olemassa."
© (2025) Toivo Miettinen.