Ma violette africaine

 

Joe Dassin laulaa afrikkalaisesta orvokista eli paavalinkukastaan.

 

Ma violette africaine

 

Kesäksi hän mulle uskoi, kukkasensa vihreän, saintpaulian
Hän mulle antoi suukkosen ja meni menojaan kuin kukkanen, paikkaan kaukaiseen.
Hän meidät tänne istutti, kasvini ja minut kummankin, mä sitä kastelin.
Koko kauniin kesän varjossa kärsivällisesti varroimme, odotimme.

 

Kukkaseni terälehdet pudotti huonosti nukuin minäkin, tuli syyskuu.
Elelimme hiljalleen, odotimme kumpikin, odotukseen uupuen
Sitä vähän laiminlöin, ei kantanut se kaunaa, ymmärsi vain.
Vietimme yöt pimeät edessä telkkarin, aikaa tappaen.

 

Saintpauliani
Kukat kevään tulee ja ne menee,
voi surusta vain löytää
kaverinsa neljään vuodenaikaan.

 

Meidät hylättiin, ja talven öihin pitkiin pimeneviin
yömajaan palasin, kotiin kulkukoirien ja kiertäjien maan.
Kasvini tumppeja sai vain ja tikkuja, se lakastui.
Se painui ruutuun, häntä kaivaten tai vähän aurinkoo.

 

Kevät viimein saapui mulle tuoden neidon suloisen
Hän särki taaskin sydämein: tavarani siivosi ja kukkaseni heitti roskikseen.
Vaan ystäväni pelastin, meni neito menojaan.
Ei ystäväänsä unohtaa saa lemmenoikun vuoksi joka pian katoaa.

 

Saintpauliani
Kukat kevään tulee ja ne menee
voi surusta vain löytää
kaverinsa neljään vuodenaikaan