Ajatuksia ajasta
"Tuntemamme aika on sosiaalisesti hyväksytty tulkinta illuusiosta, jonka olemme kaikki omaksuneet hallitaksemme elämäämme tehokkaammin. Se on kokemuksen mitta. Aikaa ei voi varsinaisesti hallita, mutta mikä tärkeintä, voimme hallita velvollisuuksia ja sitoumuksia, joita teemme itsellemme ja toisillemme.
"Aika käy. Sitä ei voi pysäyttää, kääntää tai kelata taaksepäin. Kuitenkin näemme elämässämme malleja, jotka voidaan laskea tavalla, jolla tulkitsemme tätä illuusiota. Päiviemme ja elinvuosiemme tunnit ovat ihmisen tekemiä rakenteita. Maanantai on sosiaalisesti hyväksytty ihmisen toteuttama realiteetti.
Havaitse aika, hallitse sitoumuksiasi ja elä sopusoinnussa."
(Paul D'Souza)
Vuoteen 1904 asti jotakuinkin kaikki ihmiset, jotka olivat koskaan olleet olemassa, ymmärsivät ajan käsitteen väärin. Buddhalaiset pitivät sitä syklisenä, kristityt uskoivat sen olevan ennalta määrätty, veda-kirjat kertovat meille, että muinaiset intialaiset pitivät sitä syklisenä. Samaan aikaan Newton uskoi ajan olevan täydellinen, kaikkialla koko universumissa läsnä oleva kenttä, joka asettaa säännöllisen rytmin kaikille ilmiöille.
Joka tapauksessa on paljon todisteita, että he olivat väärässä. Meille erityisessä ja yleisessä suhteellisuudessa annettu aikateoria, jonka nuori patenttivirkailija Einstein kehitti niin kutsutussa "Kellolaaksossa", joka on Sveitsin osa, joka maailmanlaajuisesti on tunnettu Euroopan hienoimmista kelloista, on tunnettu jo vuosisadan ajan. Einstein tajusi, että kello ei mittaa abstraktia suuretta, "aikaa", vaan se mittaa sensijaan liikettä.
Liike on tietenkin ajan ja etäisyyden yhdistelmä. Yritäpä mitata aikaa ilman liikettä, se on mahdotonta. Jokaisessa kellossa on liikkuvia osia, niin myös aurinkokelloissa, tiimalaseissa ja kynttiläkelloissa.
Kun sovitat tämän tiedon ajatukseen, että valon nopeus on vakio avaruuden jokaisessa kolkassa, aika kietoutuu avaruudelliseen erotteluun.
Tarkastellaanpa lattialla lojuvaa neliömäistä kappaletta. Sillä on leveys, korkeus ja syvyys, jotka kaikki voit nähdä. Mutta jos vaihdat katselukulmaasi ja kävelet sivulle, kohteen näkyvä leveys tai syvyys voi muuttua. Jos nouset ylemmäksi, sen näennäinen korkeus voi muuttua. Me kaikki tiedämme tämän intuitiivisesti, eli esineen näennäiset mitat eivät selkeästi kuvaa sen identiteettitä, sillä täytyy olla joitakin muita olennaisia ominaisuuksia kuin nämä. Tiedämme esimerkiksi, että ystävällämme, joka on kävelemässä kaukana, on jokin absoluuttinen koko-ominaisuus, joka on suunnilleen muuttumaton, joten hänen näennäisen pienuutensa täytyy olla pelkkä illuusio.
Einstein tajusi, että aikakaan ei ole tässä suhteessa erilainen. Kellon aika riippuu siitä, kuka sitä katsoo; jos liikkuu riittävän suurella nopeudella, kello näyttää toimivan hidastettuna, hän kutsui tätä aikavenymäksi.
Nyt kun aika on samassa kategoriassa kuin näennäinen koko, se riippuu täysin siitä, kuka tarkastelee ja mistä. Hämmästyttävä tosiasia! Aivomme eivät sopeudu tähän samalla tavalla kuin näennäiseen kokoon; kuten mainittiin, jos näet ystävän kaukana, tiedät, että hän ei ole tosiasiassa pieni, mutta kun näet tähden, et tiedä että valo on vanhaa tai suhteellisuuden punasiirtämää.
Se, että aika on näennäistä, merkitsee sitä että tarvitsemme esineille uuden sisäisen ominaisuuden, eräänlaisen mittatikun. Osoittautuu että se on valo ja energia.
Kaikkien esineiden energia jakautuu massan ja kineettisen/potentiaalisen energian välillä, Einsteinin kuuluisa E=mc2. Tarkastellaanpa nyt fotonia - se on toinen niistä kahdesta hiukkasesta maailmankaikkeudessa, jolla ei ole lepomassaa. Toisin sanoen kaiken sen energian on oltava liikkeessä koko ajan, mikä on juuri se minkä havaitsemme - fotonit eivät koskaan pysähdy ja liikkuvat muuttumattomalla nopeudella! Toinen seuraus on, että fotonit eivät teknisesti havaitse aikaa. Koska ne liikkuvat valon nopeudella, aika sellaisena kuin me sen tiedämme lakkaa olemasta niille, mutta valitettavasti emme voi saavuttaa niiden nopeutta nähdäksemme, mitä ne havaitsevat.
Joka tapauksessa tilan ja ajan yhdistäminen on kaunis, monivivahteinen yksityiskohta, jonka Einstein esitti. Aika ei ole ole luontainen ominaisuus sen enempää kuin ilmeinen syvyyskään - universumissa on miljardeja aikoja, planeetat ja sivilisaatiot näykkäisevät niistä kukin omalla tavallaan suhteessa galaksiensä ytimiin ja muihin galakseihin omat ainutkertaiset aikavyöhykkeensä.
Seuraava kysymys on, jos kumpikaan, aika tai koko, eivät ole kappaleen luontaisia ominaisuuksia, mitkä sitten ovat?
Tämän sivuston sisältö on lisensoitu Toivo Miettinen CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.
