Mies ja nainen liiterissä, kokous.
Kokous liiterissä. Kuva © (2025) Toivo MIettinen.

Liiterin liittokokous

Liiteri järjestettiin uuteen uskoon.
Halkopinot siirrettiin nurkkiin,
sahanpurut lakaistiin pois,
ja keskelle asetettiin vanha sirkkelinterä pöydäksi.
Isä kutsui sen "neuvottelukierrokseksi".

Kippurakoivu otti puheenvuoron ensimmäisenä.
Sen ääni rahisi vähän,
mutta sanoma oli selvä:

“Ei me vastusteta pilkkomista.
Me vastustetaan pilkkaamista.”

Omenapuu nyökkäsi.
Yksi omena putosi lattialle kuin pisteeksi lauseen perään.

Isä yskäisi.
“Enhän minä sitä tarkottanu. Se olj vuan huumoria.”
Koivu kurtisti kaarnaansa:
“Ei kaikki huumori naurata.”

Äiti puuttui keskusteluun.
Hän oli tuonut mustikkamehua ja hillopullia,
varmuuden vuoksi kahdenlaisia.
“Eikö myö voetas sopia tästä.
Myö tarviaan lämpöö,
ja työ tarviitta kunnioitusta.”
Vadelma nyökkäsi niin, että sen tukikeppi keikahti.

Kohta liiteri oli täynnä puheensorinaa.
Pihlaja esitti kompromissia:
“Voidaanko sopia, että ennen kaatoa
kysytään puun mielipidettä?”
Isä lupasi harkita.

Sitten joku ehdotti
puista ja ihmisistä muodostettavaa yhteistyöelintä.
Sen nimeksi tuli:
“Yhdistys Luonnon ja Lämmön Eheydeksi – YLLE ry”

Liiterin ovi jäi auki.
Ilma kiersi vapaasti, ja halkopinot kuuntelivat radiota.
Isä ei enää raevonnut, vaan raivasi tilaa ajatuksille.

Äeti jatkoi hilloomista,
mutta vuan ihan hiljoo itekseen.

Seuraava jakso: YLLE ry:n julkilausuma