La maison où j'ai grandi – Koti jossa kasvoin

;

Kun muistoihin palaan
Kotini nään, jossa kasvoin
Niin moni seikka mieleeni palaa
Ruusut puutarhassa nään
Siellä missä puut asuivat,
Nyt kaupunki on siellä
Ja koti, kukat joita niin rakastin
Nyt poissa on

He osasi nauraa, kaikki ystäväni
He osasi leikkiä kanssani niin hyvin
Mutta päättyä kaiken määrä on elämässä
Ja lähteä täytyi kyynelsilmin.
Ystävät kysyi miksi itket?
Parempi löytää on maailma kuin jäädä
Löydät sieltä kaiken sen, mitä ei täällä näy
Koko kaupungin joka yön valoihin uinahtaa.

Kun lähdin niiltä kulmilta lapsuuden
Tiesin jo että sydämeni sinne jää
Kaikki ystäväni, kyllä kadehtivat säkääni
Mutta ajattelen vielä heidän onnellisuuttaan
Huolettomuutta joka heidät nauramaan sai
Ja minusta tuntuu, että kuulen kuinka kerron heille
Tulen takaisin jokin päivä, jokin kaunis aamu
Kanssanne nauran taas

Kyllä, jonain päivänä palaan
Ekalla junalla mun muistojen
Aika kului ja oon tässä taas
Etsien turhaan kotia, jota rakastin

Missä on kivet ja missä on ruusut
Kaikki ne joista välitin?
Niistä ja ystävistä ei jälkeäkään
Muut ihmiset, toiset kodit niiden paikan veivät
Missä puut asui, nyt kaupunki on siellä
Ja koti, missä se on, se koti jossa kasvoin?

En tiedä missä kotini on
koti jossa kasvoin
Missä kotini on?
ken tietää, missä kotini on?
kotini, missä kotini on?