Halusimme auttaa ihmisiä
Olimme fiksuja ja motivoituneita.
Pidimme paljon tieteestä ja fysiologiasta, ihmisistä ja taudeista.
Joten sitouduimme.
Aloimme opiskella.

Sitä arvostettiin.

Luimme tuhansia sivuja.
Osallistuimme satoihin luentoihin.
Valvoimme pitkät yöt.
Osallistuimme useampaan kokeeseen kuin uskoimme pystyvämmekään.
Lopputenttiviikko tuntui ylitsepääsemättömältä.
Mutta se ei nujertanut meitä.

Se teki meistä vahvempia.

Opimme tilastotiedettä ja biokemiaa,
Immunologiaa ja patofysiologiaa.
Hallitsimme genetiikan, virologian ja farmakologian.
Luimme tieteellisiä lehtiä ja opimme analysoimaan niitä.
Lehtiä, ei videoita.

Sitä arvostettiin.

Riensimme juosten paikalle, kun tarvitsitte meitä.
Sananmukaisesti juosten käytävää pitkin.
Teholle, tapaturmapäivystykseen, synnytysosastolle.
Minä tarvitsen apua, sanoitte.
Me voimme auttaa, me sanoimme.

Sitä arvostettiin.

Oli hetkiä, jolloin luulimme särkyvämme.
Hetkiä, jotka ajoivat meidät päiväkirjan pitoon, terapiaan, painajaisiin.
Rikkinäisiä vauvoja.
Halvaantuneita lapsia.
Kuolleita odottavia äitejä, joilla on kolme lasta kotona.
Sen äidin valitus, jonka poika kuoli juuri.

Taivuimme, mutta emme taittuneet.
Palasimme, koska tarvitsit meitä.
Ja me pystyimme auttamaan.

Sitä arvostettiin.

Sitten tuli pelko.
Pelkäsimme kävellä työpaikallemme.
Pelkäsimme että meidät surmataan mennessämme töihin.
Pelkäsimme että rakkaamme menehtyisi työmme takia.
Tuli kyyneleitä, unettomia öitä ja ahdistuneisuuslääkkeitä.

Mutta te paukutitte kattiloitanne ja pannujanne.
Lähetitte meille pizzoja ja kutsuitte meitä sankareiksi.
Tarvitsitte meitä.
Pystyimme auttamaan.

Meillä oli naamiot, puvut, käsineet ja suojalasit.
Puhdistimme itsemme ennen kotiinpaluuta ja eristäytyimme perheistämme.
Melkein murruimme.

Sitä arvostettiin.

Kuinka nopeasti ilo muuttuikaan tappioksi.
Riemu raivoksi.

Olette nyt oppineet "ottamaan selvää".
Tiedätte paremmin kuin me.
Harhauttaminen on kielenkäyttöänne.
Itsekkyytenne on tyrmistyttävää.

Ette halua apuamme, kun pyydämme teitä pysymään terveenä.
Silti saavutte lopulta ovellemme kerjäämään apua.
Olette anastaneet resurssimme.
Olette horjuttaneet kykyämme auttaa niitä, jotka tekivät sen, mitä heidän pitikin tehdä.

Olette tappaneet potilaitamme täyttämällä vuoteemme ja käyttämällä hengityskoneitamme.
Emme voi enää auttaa.
Te nujersitte meidät.

Arvostus on mennyt.

 

-----------------
Lähde: Internet
Kirjoittaja: Anonyymi (engl.)
Suom: © 2021 Toivo Miettinen