Elämäni on runoni.
Täällä vain kirjoittamattomia runojani.
Metsässä
Metsän puissa lehdet kuiskaavat
samalla lailla kuin ne ovat aina tehneet
Ne kuiskaavat tarinoita ikuisuuksista
ja kertovat meille totuuksia elämästä
Kukat kukkivat ja varpuset laulavat
nekin ovat osa luonnon kauneutta
Ne ovat merkkejä siitä, että elämä jatkuu
ja antavat meille toivoa tulevaisuudesta
Luonto on täynnä ihmeitä ja yllätyksiä
se on kuin salainen maailma joka odottaa meitä
Se tarjoaa meille rauhan ja levon
ja antaa meille voimaa jatkaa eteenpäin
Metsässä kävellessä tunnen itseni pienenä
mutta silti merkityksellisenä osana suurta kokonaisuutta
Se on paikka, jossa voin olla oma itseni
ja jossa voin kuunnella luonnon ääniä.
Kevät
Pajun käpy kultaisena kimaltelee
keväinen aamu hiljalleen valkaisee
kukat jo puutarhassa nousevat näkyviin
kuin salaiset aarteet maan alta piilossa olevin
Metsän siimeksessä puut ruskettuneet
lehvästö heleänä kultaisena kimmeltää
kevät tuoksuu raikkaalle ja puhtaalle
kukkien kukkivan maan ilosanomaa kertaalleen
Luonto herää henkiin uudelleen
ja kauneuttaan meille esittelee
kevään ihmeet jokaiselle näyttelee
kiitos luonnon, kiitos elämän teille.
Kevat taas
Kevät on tullut taas
tuo ihana aika vuoden
kuusi kuukautta kesää
ja kuusi kuukautta talvea
Punainen koivu kukkii
ja linnut laulavat ilosta
kevät tuo uutta elämää
ja uusia mahdollisuuksia
Kevät tuo lämpöä ja valoa
se tuo iloa ja toivoa
se tuo myös uusia haasteita
mutta niistä selvitään yhdessä
Kevät on täällä taas
antaa sen tulla luoksemme
antaa sen tuoda uutta elämää
ja uusia mahdollisuuksia
Finnish Spring Poem
Kevään kultaiset kukat
kukkivat kalliolla
korven kultaisella.
Pajun oksat nousevat
neidonkehtoon asti,
ja kuusen kukat kukkivat
kuusen kultaisella.
Kultaiset kukat kukoistavat
kevään kultaisessa valossa,
ja linnut laulavat
kevään kultaisella äänellä.
Kevät, kevät, kultainen kevät,
herätä ihmeellinen maailma!
Kalevan kevät
Kevät kultaisin kukkain,
valo valoa tuo,
saa maan kukkimaan,
kuin uudesti nuo.
Pajun latvat lakkaa,
pilvet pilvissä leijuu,
järven jäät sulaa,
kevät kevättä peijuu.
Luonto herää henkiin,
kaikki elämän täyttää,
Kalevalan maassa,
kevät uutta rakentaa.
Kevät kirkas kuin kultaiset kukat,
Vihreys valloittaa maiseman uudelleen.
Linnut laulavat ja päivät pitenevät,
Kevät tuo uutta eloa maalleen.
Sulaa lumi ja järvet jäästä vapaat,
Puut kasvavat vihreiksi lehdilleen.
Ihmiset iloitsevat ja kukat kukkivat,
Kevät tuo uutta toivoa meille kaikille.
Kevät kirkas kuin kultaiset kukat,
Vihreys valloittaa maiseman uudelleen.
Antaa uutta voimaa ja elinvoimaa,
Kevät tuo uutta eloa maalleen.
Vapaus
Kevät kirkas kuin kultaiset kukat,
Vihreys valloittaa maiseman uudelleen.
Linnut laulavat ja päivät pitenevät,
Kevät tuo uutta eloa maalleen.
Sulaa lumi ja järvet jäästä vapaat,
Puut kasvavat vihreiksi lehdilleen.
Ihmiset iloitsevat ja kukat kukkivat,
Kevät tuo uutta toivoa meille kaikille.
Kevät kirkas kuin kultaiset kukat,
Vihreys valloittaa maiseman uudelleen.
Antaa uutta voimaa ja elinvoimaa,
Kevät tuo uutta eloa maalleen.
Vapaus on kuin tuuli,
se kulkee minne haluaa,
se leijuu ilmassa,
ilman rajoituksia, rajoja.
Se on kuin valo,
se paistaa jokaiselle,
se valaisee tien,
tielle, jolla jokaisella on vapaus kulkea.
Se on kuin laulu,
se laulaa jokaiselle,
se kuuluu kaikille,
kaikille, joilla on vapaus laulaa.
Vapaus on meille lahja,
se on arvokas ja kallis,
sen eteen on taisteltu,
sen eteen on uhrattu.
Se on meidän velvollisuutemme,
suojella ja säilyttää se,
jotta jokaisella olisi
vapaus elää, toivoa, rakastaa.
Toivon kevätruno
Kevät, kevät, kukkasista kultaisin
aina lumesta nouset ja roudasta talven maan
kukkii kukka taas ja laulaa lintu oksallaan
maa uuteen herää elämään
Lehdet aukee ja puut lehtiin puhkeaa
kukkien nuppuihin aukeneviin
päivä valoaan valaa ja lämpöään
riemuin kaikki iloitsee
Kevät, kevät, oi elämä kaiken elämän
toivoa uutta tuo ja iloa
joka kolkkaan tämän maan
tervetulleheks sinut toivotan
tule siis, oi kevät kaunehin!
Kevät, kevät, aika kaunein kaikkein aikojen,
myös meille alkusointu anna uus
ja aina anna uutta elämää!
Toivon talviruno
Talvi, halla ja pakkanen
valkoisessa maassaan majailee
jääkyynelet kasvot hyytää
kuin kivi hyinen maa
Hiuksissa kylmä tuuli huiskii
jäähelmet päivässä kimmeltää
talvi on täällä taas
ja rintaa routa kuin rauta puristaa
Mutta sisällä lämmin kellä on liesi
onnellinen on se miesi
hän teetä lämmössä juoda saa
ja talvi, halla ja pakkanen
aivan ovat vain ulkona vaiva.