Kuvituskuva – kypsyvä vilja, mustikka ja ilta-auringon lämpö. Kuva © (2025) Toivo Miettinen.

Löytöjä löydetystä päiväkirjasta - Elokuu

Elokuu ei huuda – se kuiskaa. Ja silti kuulen sen paremmin kuin koko kesän melun.
Mustikka suussa ja auringonlasku silmissä – siinä on kaikki, mitä tarvitsin tänään.
Hiljaisuus on elokuussa syvempää. Varmaankin luonto vetää henkeä ennen syksyä.
Lämmin ilta, viileä nurmi, yksi sääski – elämä on täynnä kontrasteja.
Elokuu pakkaa kesän lasipurkkeihin. Talvella voi sitten avata yhden kerrallaan.
Peltojen vaaletessa muista, että kaikki kuihtuminen ei ole surullista – se voi olla myös täyttymys.
Taivas on elokuussa niin laaja, että siihen mahtuisi koko mennyt kesä, jos sen osaisi maalata.
Lapset palaavat kouluun ja aikuiset arkeen ja minä palaan polulle, jolta en koskaan lähtenyt.
Sienimetsässä tuntee olevansa pieni osa suurta. Ja välillä vähän eksyksissäkin.
Elokuu ei kysy lupaa lähteä. Se vain hiipii pois, jättäen jälkeensä kostean aamu-usvan ja hiljaisen ikävän.

Seuraava: Lokakuu

Edellinen: Heinäkuu