Nuotio ja vene rannalla illan hämyssä. Kuva © (2025) Toivo Miettinen.

Löytöjä löydetystä päiväkirjasta - Heinäkuu

Heinäkuu ei kysy, mitä aion tehdä – se vain levittää riippumaton ja sanoo: "Koita pysyä kyydissä."
Kello käy edelleen, mutta minä en kuuntele sitä. Kuuntelen heinäsirkkaa, joka tietää ajasta enemmän.
Aurinko on kuin vanha ystävä – välillä liikaa, mutta silti ikävä tulee heti, kun se katoaa.
Vesi järvessä on viileää kuin totuus, mutta molempiin kannattaa välillä pulahtaa.
Kyykistyin katsomaan muurahaisia ja unohdin koko maailman. Ehkä se oli molemmille pieni lepo.
Savun haju paidassa, hyttysenpisto nilkassa ja kahvinmaku kupissa – olen perillä.
Heinäpellolla mikään ei ole turhaa, paitsi kiire.
Lämmin sade kasteli kaiken, myös ajatukseni. Nyt ne itävät.
Naapurin kukat kukkivat komeammin, mutta minun kukkani eivät vertaile.
Heinäkuun ilta ei lopu, se vain haipuu hiljaa – kuin hyvä tarina, jonka päättäminen tuntuisi väärältä.

Seuraava: Elokuu

Edellinen: Kesäkuu