Seesteinen pakkasilta, glögimuki höyryää ja taivaanranta hehkuu. Kuva © (2025) Toivo Miettinen.

Löytöjä löydetystä päiväkirjasta - Joulukuu

Joulukuu ei kysele – se vain laskeutuu kuin henkäys lumihiutaleen selässä.
Kun maailma on valkoinen, huomaan paremmin, mitä kaikkea mielessä on väreinä.
Hiljaisuus on joulukuussa syvempää kuin kaivo, ja yhtä tärkeää.
Kynttilän liekki ei riitä valaisemaan koko huonetta, mutta joskus se riittää valaisemaan mielen.
Lumi peittää pihan, mutta ei muistoja – ne pysyvät lämpiminä, vaikka pakkanen paukkuu.
Joulukuussa kuljetaan hitaammin, koska sydän kuuntelee enemmän kuin jalka ehtii.
Piparkakun tuoksu ei tuo menneitä takaisin, mutta se kertoo, etteivät ne ole unohtuneet.
On pimeää, kyllä. Mutta pimeässä näkee kirkkaammin sen, mitä ei voi selittää.
Talviyössä tähdet näyttävät reitin, jota ei tarvitse kulkea – riittää kun katsoo.
Joulukuun lopulla en tee lupauksia. Kiitän vain siitä, että sain kulkea vielä yhden kierroksen auringon ympäri.

Seuraava: Tammikuu

Edellinen: Marraskuu