Luminen ja pakkasen kirkastama aamu, höyryävä kuppi ja seesteinen valo. Kuva © (2025) Toivo Miettinen.

 

Löytöjä löydetystä päiväkirjasta - Marraskuu

Nyt ollaan marraskuussa, joka on kuin vaimennettu ääni, hidas askel ja vähän kolea katse. Mutta tuntematon tekijämme ei pelästy marraskuuta – hän kuuntelee sen harmaata hiljaisuutta ja löytää siitä merkityksiä. Tässä Toivo Armaan kymmenen marraskuun mietelmää:

 

• Marraskuussa maailma ei ole mustavalkoinen – se on kaikki harmaan sävyt kerralla.
• Kun sade hakkaa ikkunaa, kuuntelen: ehkä se on vain syksyn tapa laulaa unettomille.
• Pimeys ei kysy, onko sopiva hetki – se vain tulee, ja minä sytytän kynttilän.
• Marraskuu ei lohduta, mutta se ei myöskään vaadi mitään. Siksi se on rehellinen.
• Hengitys höyryää kuin vanhat tarinat – näkyy hetken ja katoaa.
• Sadevesi lätäkössä ja minä sen äärellä – kumpikin miettii, kumpi heijastaa toista.
• On päiviä, jolloin ei tapahdu mitään – ja juuri siksi ehtii ajatella kaiken.
• Marraskuussa valo on arvokasta, koska se ei ole itsestäänselvyys.
• Kun maailma on hiljaa, huomaan oman ääneni. Ja joskus sekin on turhan kova.
• Marraskuu on kuin odotushuone, jossa ei tiedä, kuka kutsuu – mutta tietää, että jokin on tulossa.

 

 

Seuraava: Joulukuu

Edellinen: Lokakuu

 

© (2025) Toivo Miettinen