Keskikesän valoisaa yötä. Kuva © (2025) Toivo Miettinen.

Löytöjä löydetystä päiväkirjasta - Kesäkuu

Kesäkuu saapuu kuin vanha viulunsoittaja: virittää ensin pitkään. Ja sitten antaa tulla mitä sattuu.
Mikään ei haise niin paljon kesältä kuin lämmin terva, märkä koira ja tuore nurmikko – ja joskus kaikki kerralla.
Linnut laulavat niin aikaisin, että mietin, ovatko ne edes ehtineet nukkua. Vai ovatko ne vain toivoaan täynnä.
Nurkan takana odottaa sade, mutta minä menin silti ilman takkia – koska kesä.
Kun istun kivellä ja tuuli käy koivunlatvoissa, olen yhtä aikaa pieni ja aivan sopiva.
Kesäyö on niin kirkas, että ajatukseni pelästyivät ja juoksivat piiloon.
Kukkaniityllä kaikki kukkii – paitsi ne siemenet, joita istutin. Ne mietiskelevät vielä.
Kalareissulla opin taas, että rauha ei tarvitse saalista.
Kesäkuu antaa enemmän kuin lupaa. Mutta minä en muista vaatia kuittia.
Auringonvalo ei kysy, kenet se saa valaista – ja hyvä niin. Tänään oli minun vuoroni.

Seuraava: Heinäkuu

Edellinen: Toukokuu