Esivanhempieni jalanjäljissä

Noin vuosi 1025 – Varhaiskeskiaika

Esivanhempani elivät pienissä heimoissa metsien ja vesien keskellä. Heidän maailmansa oli täynnä luonnonvoimia ja myyttejä. Ukko, Tapio ja muut henget hallitsivat metsää ja säätä. Asuttiin savupirteissä, kalastettiin, metsästettiin ja viljeltiin maata alkeellisin menetelmin. Kristinusko ei ollut vielä saavuttanut kaikkia kyliä.

1150–1300 – Ristiretket ja kristinuskon vakiintuminen

Ensimmäiset ristiretket toivat kristinuskon Suomeen. Esivanhempani saattoivat vielä sekoittaa vanhoja uskomuksia ja uutta oppia. Kirkkoja rakennettiin, mutta välimatkat olivat pitkät. Elämä oli yhä omavaraista ja yhteisöllistä.

1500–1600 – Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistus

Ruotsin kuningas otti kirkon haltuunsa ja Suomi siirtyi luterilaisuuteen. Esivanhempani osallistuivat ehkä kirkonmenoihin, mutta puhuivat kotona omaa murrettaan ja säilyttivät vanhoja tapoja. He elivät taloissaan, tekivät raskasta ruumiillista työtä, kasvattivat lapsia ja jakoivat työn ilot ja surut kyläyhteisössä.

1690-luku – Suuret kuolonvuodet

Nälkävuodet koettelivat maata. Monet esivanhempani menehtyivät tai joutuivat lähtemään kerjuulle. Ne, jotka selvisivät, jättivät vahvan perintönsä eteenpäin. Luontoa pelättiin ja kunnioitettiin, ja jokainen satovuosi oli elintärkeä.

1809 – Suomesta tulee osa Venäjän keisarikuntaa

Esivanhempani kuulivat, että nyt hallitsija olikin tsaari. Elämä jatkui kylissä ja taloissa lähes ennallaan, mutta hallinto alkoi muuttua. Joissain perheissä saatettiin osata lukea, mutta koulunkäynti oli harvinaista.

1851 – Isoisoisäni syntyy

Hän syntyi aikana, jolloin kansallisuusaatteet alkoivat viritä. Posti, rautatie ja sanomalehdet olivat harvinaista luksusta, mutta sana levisi suullisesti. Tietoisuus "Suomesta" kasvoi. Työ oli raskasta, mutta yhteisö kantoi.

1882 – Isoisäni syntyy

Venäjän vallan alla, mutta suomalaisuus vahvistui. Isoisäni syntyi aikana, jolloin Suomi oli jo oma erityinen osa keisarikuntaa. Hän oppi työn jo nuorena, ehkä kävi kiertokoulua, ehkä ei. Hevonen oli tärkein kulkuneuvo, ja suurin osa ruoasta tuotettiin itse. Elämä oli fyysisesti vaativaa, mutta arvot olivat juurtuneita: rehellisyys, ahkeruus, yhteisöllisyys.

1922 – Isäni syntyy

Itsenäinen Suomi oli nuori valtio. Isäni varttui aikana, jolloin sota varjosti lapsuutta ja nuoruutta. Hän eli talon töissä, oppi varhain vastuuta. Voi olla, että hän oli rintamalla tai kotirintamalla. Hän näki radion, sähkövalon ja ehkä ensimmäiset autot maantiellä.

1950-luvun loppu – Minun aikani alkaa

Synnyin maailmaan, jossa mennyt ja tuleva kohtasivat. Muistan vielä maitolaiturit, pyykkilautojen lotinan ja hevosten kulkuset. Maaseutu oli yhä elävä, mutta traktorit, televisio ja uusi Suomi olivat jo tuloillaan. Olen kantanut mukanani sukupolvien hiljaista perintöä, sanoissa, eleissä ja muistoissa.

Tämä aikajana on kertomus sinnikkyydestä, sopeutumisesta ja elämän jatkumisesta. Minussa elävät kaikki nämä sukupolvet, ja heidän kauttaan ymmärrän paremmin myös itseäni ja aikaa, jossa elän.