Valmet 500 vuosimallia 1969 ja iso perävaunu perunapellolla.

ENNEN KARKASIVAT HEVOSET –SITTEN TRAKTORIT


Kotitilallani oli 1969 hankittu tämä kuvassa oleva Valmet 500 traktori; se oli kyllä seuraavan vuoden mallia, ensimmäinen mallivuosi, jossa oli vakiovarusteena turvaohjaamo.


Traktorista oli jossakin vaiheessa mennyt kai solenoidi epäkuntoon, eikä varaosaa taikka korjausmiestä ollut jostakin syystä ollut saatavilla. Niinpä traktori pantiin tarvittaessa käyntiin tilapäisesti mäkistartilla.

Se onnistui hyvin, koska sopiva mäki löytyi heti navetan edestä ja siitä saattoi lasketella pitkänkin matkan vauhtia keräten.


Isävainaa - entinen kuorma-automies, joka ei sivumennen sanoen oikeastaan nauttinut erityistä luottamustani konemiehenä - keksi käynnistämiseen omaperäisemmän kikan: tukevalla ruuvitaltalla kun yhdisti solenoidin päässä olevat kaapelit, niin se starttasi siitä suoraan.


Tapahtuma-aikaan oli syksy ja melko kolea ilma, taisipa olla vähän pakkastakin.


No, Valmetit ovat kuuluisia hyvästä käynnistyvyydestään. Lisäksi siinä on ruiskutuspumpussa lisäpolttoainenasta eli "pakkosyöttö" kylmäkäynnistystä helpottamaan. Kun pakkosyöttöä käytetään, niin samalla pitää panna kaasu päälle (pakkosyöttö päästää rp:n hammastangon siirtymään vielä maksimiruiskutuksen asennosta yli).


Niinpä isukkini sitten veti käsikaasun täysille, paukautti oven kiinni ja starttasi sillä ruuvitaltalla siitä startin päästä. Yksi asia oli häneltä jäänyt ottamatta huomioon: se vaihdelaatikon päällä oleva käynnistyksenestokatkaisija ei tietenkään estä tuollaisessa tapauksessa. Toinen seikka oli se, että Valmetti seisoi siinä rinteessä viitosvaihteen varassa...


Moottori käynnistyi kyllä nöyrästi, mutta samanaikaisesti läksi traktorikin liikkeelle - ilman kuskia tietenkin! Isäukko kerkesi takapyörän alta pois ja ketteräliikkeisenä miehenä sai vielä hypättyä taakse nostovarsien päälle asetetulle lavalle kyytiin. Siinä hän sitten seisoi kopin reunoista kiinni pidellen, ihan niin kuin meillä monestikin oli ollut tapana matkustaa - nyt vain sillä erotuksellä, että ohjaamossa ei ollut ketään ja traktori meni myötämäkeä täydellä kaasulla ilman kuskia, ja ohjaamoon ei ollut menemistä ovista ja takaa ei päässyt kun se oli umpikoppi.


Mäen alla oli sitten isohko oja; sellainen josta ei tulisi mieleenkään ajamalla yli yrittää. Isäukko katseli menoa aikansa ja hyppäsi viime tingassa pois kyydistä ennen ojaa. Traktori puolestaan jotenkin ihmeen kaupalla loikkasi ojan yli ja teki laajan kaarroksen toisella puolella olevalla pellolla. Sitten se palasi takaisin kohti ojaa. Siihen se oli sitten toisella kerralla viimein jäänytkin, etuset ojassa tyhjää jauhamaan, ja siitä isäni oli sitten sen kesyttänyt.


Kaikkkiaan siinä oli onni onnettomuudessa, kun ei pahemmin käynyt.


Traktoriinkaan ei tullut vaurioita, ja se starttimoottori korjattiin sitten viipymättä.

 

Erotin © Toivo Miettinen

 

Tämän sivuston sisältö on lisensoitu Toivo Miettinen CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

CC BY-ND 4.0 -lisenssi