Kuuma linja keskikoulussa

Julkisuudessa on hiljattain keskusteltu oppilaiden kännykän käytöstä oppitunnilla.

Asia ei varsinaisesti minua koske, mutta jotakin vastaavaa tehtiin jo minunkin kouluaikani.

Keskikouluaikanani – puoli vuosisataa sitten – me nimittäin rakensimme salaisen lankapuhelinlinjan omasta luokastamme koulun toisessa päädyssä sijainneeseen rinnakkaisluokkaamme. Se oli siis epävirallinen "kuuma linja" ja rakensimme sen opettajilta salaa.

Linja taisi olla meillä käytössä ainakin yhden kokonaisen lukuvuoden, en muista enkä tiedä miten se aikanaan purettiin.

Tarvikkeet olivat yksinkertaisia: puhelinkuulokkeet tilattiin käytettyinä halvalla Elektrofotosta, virtalähteenä käytettiin taskulampun paristoja. Olen muistavinani että johtokin oli uusiotavaraa, taisimme purkaa kuparilankaa Mossen puolasta tms. Linja toimi yksijohdin-periaatteella: toisena johtimena toimi maapotentiaali, kytkimme maajohdon lämpöpatteriin kummassakin päässä. Puhelinlinjassa ei ollut soittokelloa. Kytkimme virran ja vihelsimme mikkiin, niin toisessa luokassa oleva yhdyshenkilömme vastasi.

Kerran oli syntynyt vähän kiusallinen tilanne, kun rinnakkaisluokassa oli ollut hiljainen tunti (ainekirjoitus) ja vihellys oli kuulunut selvästi koko luokalle. Luokan "radisti" oli yrittänyt peitellä luuria pipollaan ääntä vaimentaakseen. Kerrottiin äidinkielenopettajan vähän heristelleen korviaan, mutta linjamme ei silti siinä tilanteessa paljastunut.

Toinen, vähän vaarallisempi "paikallislinja" rakennettiin sitten fysiikan luokkaan. Siellä oli joukko kiinteitä, varusteltuja työpöytiä, joissa oli mm. vesihana, liitännät bunsenlampuille ja maadoitettuja pistorasioita joka pöydässä.

Käytimmekin työpöytien sähköverkkoa puhelinverkkona.

Sanomattakin on selvää, että pistorasiat piti ensin tehdä jännitteettömiksi. Rinnakkaisluokan Pekka (nimi on ehkä muutettu, ehkä ei) kävi ruuvimeisseleineen räsäyttämässä pistorasioissa paikallisen oikosulun jolloin sulake tietenkin paloi ja pistorasiasta katosi jännite.

Sitten voimmekin kytkeä luurimme pistokkeella verkkoon ja lörpötellä naapuripöytiin.

Nämä olivat mielenkiintoisia, mutta näin jälkeenpäin ajatellen jopa hengenvaarallisia projekteja.

En osaa sanoa kuinka suuri oma osuuteni näiden järjettömyyksien ideoinnissa olisi ollut, mutta kiinnostus sähköön ja sähköverkkoihin on jollakin tapaa seurannut minua kautta koko elämäni.