Panumalaisia palaneen kylänsä raunioilla 1925.
Panumalaisia aloittamassa jälleenrakennusta palaneen kylänsä raunioilla talvella 1925. Valok. A. Poikolainen / Suomen Kuvalehti

Suurpalo tuhosi Panuman kylän

 

Pudasjärven Kollajan kylässä koettiin sata vuotta sitten tuhoisa tulipalo, joka jätti jälkeensä syvät arvet paikalliseen yhteisöön.

 

Sunnuntain vastaisena yönä lokakuun 12 päivänä vuonna 1925 noin kello kahden aikaan syttyi yhdessä Panuman harjun taloista tulipalo. Ankara myrsky kiihdytti liekkejä ja aiheutti palon, joka tuhosi muutamassa tunnissa viisi asuinrakennusta ja useita ulkorakennuksia, mukaan lukien tallit, navetat ja heinäladot. Panuman harjulla, joka sijaitsee noin 35 kilometriä Pudasjärven kirkolta, neljä taloa – Juho Panuman perillisten, Kalle Panuman, Lauri Oinaan ja Aukusti Jussilan kodit – kärsivät pahoin.

 

Erityisesti Aukusti Jussilan moderni talo, jossa oli kaksi asuinrakennusta sekä uudenaikaiset talli ja navetta, herätti huomiota. Navetassa oli tilaa 30 lehmälle, mutta tulipalon seurauksena suuri osa karjasta ja maanviljelyskalustosta tuhoutui, ja paikallinen lihanpalvaustoiminta sekä suolakalojen varastot kärsivät merkittäviä tappioita.

 

Sammutustyöt olivat haasteellisia, sillä sammutusvälineistä oli huutava pula. Tulipalon nopea leviäminen johtui myrskyn voimasta, joka lennätti palavia kappaleita ympäriinsä. Tulipalon alkusyyksi epäiltiin Juho Panuman perillisten karjakeittiössä kytemään jäänyttä kekälettä. Vaikka yksi riihi ja muutama vilja-aitta säästyivätkin, suurin osa asukkaiden irtaimistosta menetettiin, mukaan lukien karjanrehut ja ruokatarpeet. Vahingot nousivat satoihintuhansiin, jopa miljoonaan markkaan, ja suurin osa omaisuudesta oli vakuuttamatonta.

 

Neljä perhekuntaa jäi asunnottomaksi, ja heidät majoitettiin tilapäisesti läheisen Panumanjärven toisella puolella sijaitseviin pieniin taloihin.Yhteisön oli mukauduttava uusiin olosuhteisiin: asukkaat joutuivat majoittumaan riihiin ja vähentämään karjaansa, mikä vaikutti heidän elämäänsä merkittävästi. Yhteisön tulevaisuus oli epävarma, sillä tragedian jälkeinen jälleenrakennus ja sopeutuminen uuteen todellisuuteen vaatisivat aikaa ja voimavaroja.

 

Sen lisäksi että tulipalo tuhosi rakennuksia ja omaisuutta, se myös jätti pysyvän jäljen paikallisen yhteisön sydämeen, muistuttaen luonnonvoimien arvaamattomuudesta ja yhteisön voimasta kohdata vastoinkäymisiä yhdessä.

 

Tämän sivuston sisällön on lisensoinut Toivo Miettinen CC BY-ND 4.0 -lisenssillä.

CC BY-ND 4.0 -lisenssi